Ryhmässä toimiminen

Ryhmien johtaminen

Jokainen kuuluu varmasti johonkin ryhmään ja kaikilla on kokemuksia ryhmän jäsenenä olemisesta. Pohdimme hieman piirteitä, joita hyvä ryhmän johtaja tarvitsee, mutta myös sitä, kuinka ryhmä saadaan toimimaan parhaiten. Postauksen loppuun olemme koostaneet vielä meidän jokaisen omia henkilökohtaisia näkemyksiä siitä, miten me toimimme ryhmässä. 

Ryhmän- tai tiiminvetäjän tulee olla organisointikykyinen ja hänen tulee varmistaa, että kaikki jäsenet tulevat keskenään toimeen. Hyvä yhteishenki lisää motivaatiota, työtehoa sekä sitä kautta myös parantaa tuloksia. Esimiehen tulee tuntea alaisensa hyvin, jotta toimivia työryhmiä voidaan muodostaa ja työtehtävät saadaan jaettua juuri niihin sopiville henkilöille. Kaikkien jäsenien on koettava olevansa osa ryhmää ja tiedettävä omat vastuualueensa. Heillä tulisi myös olla tasavertainen oikeus ilmaista mielipiteensä ja saada äänensä kuuluviin. Mikäli konflikteja syntyy, tulisi niihin puuttua riittävän ajoissa, ettei työteho sekä -ilmapiiri kärsi. 

Ryhmä kuin ryhmä, on hyvä, että luodaan jo ajoissa yhteiset pelisäännöt, joita kaikki noudattavat. Etenkin kulttuurierot saattavat näkyä selkeästikin poikkeavina tapoina toimia tilanteissa, joten niistä on hyvä keskustella jo etukäteen. Ryhmälle tulee myös antaa säännöllisesti palautetta sekä mahdollisuuksia kehittää omaa toimintaansa esim. vaihtelemalla välillä työtehtäviä. 

Seuraavaksi mietimme hieman Milgramin tottelevaisuuskoetta, jossa ryhmäpaine ja auktoriteetti ovat korostuneessa asemassa.

Stanley Milgramin tottelevaisuuskoe

Stanley Milgram oli sosiaalipsykologi, joka tutki ihmisten tottelevaisuutta sekä auktoriteetin vaikutusta käyttäytymiseen. Tottelevaisuuskokeessa testataan, kuinka pitkälle koehenkilöt ovat valmiita menemään, kun heille annetaan käskyjä. Kokeeseen osallistuu kolme henkilöä, joista yksi on käskyjen antaja, yksi näyttelevä kysymyksiin vastaaja sekä yksi koehenkilö. Kun henkilö vastaa kysymykseen väärin, käskyn antaja "ehdottaa" rankaistukseksi sähköiskua. Koehenkilön tehtävä on päättää, annetaanko iskua vai ei. Suurinosa vastaajista olisi valmiita antamaan jopa kuolettavia iskuja. 

Mielestämme koetulokset kuulostavat hurjilta, mutta toisaalta hyvin ymmärrettäviltä. Pohdimme, että koehenkilö ei todennäköisesti koe niinkään olevan itse vastuussa seurauksista, sillä hän noudattaa vain ylempää tulevia käskyjä. Näin ollen johtaja on päävastuussa. Tilanteeseen mahdollisesti vaikuttaa myös se, ettei koehenkilö tunne sähköiskujen saajaa, joten henkilökohtaiset tunteet eivät vaikuta päätöksiin. Se niin sanotusti hävittää kaiken inhimillisyyden. Koetilanteessa ei kuitenkaan ole ryhmäpainetta, joka vaikuttaisi ratkaisuihin, sillä tilanteessa on vain tavallaan alainen ja johtaja. Se toisaalta varmaan lisää auktoriteetin määrää ja pelko seurauksista ajaa tilanteeseen, jossa vain toimii muiden ohjeiden mukaan. 

Tilanteen ristiriitaisuutta on pyritty avaamaan myös siitä näkökulmasta, että meille opetetaan jo lapsesta pitäen tottelevaisuutta, mutta saman aikaisesti myös sitä, ettei muita saa vahingoittaa. Tällaisissa tilanteissa joutuu tasapainoilemaan kahden hyvin vahvan piirteen välillä. Nykypäivän tilanteissa ei todennäköisesti joudu näin radikaaleihin päätöksiin, mutta koe kuvastaa hyvin sitä, kuinka ryhmäpaine ja vahva auktoriteettinen johtaja saattaa vaikuttaa yksilön päätöksen tekoon hyvinkin poikkeavalla tavalla.

Kuinka me toimimme ryhmissä?

Belbinin tiimirooleista minua ehkä eniten kuvastaa ehkä kokoojan rooli. Lähden kohti tavoitetta usein miettimällä, kuka voisi tehdä mitäkin ja miten parhaiten saavutetaan tavoite. Kuitenkin vaikka mietin muiden tekemisiä, olen samaan aikaan haluton tekemään itse ja pyrin ottamaan itselleni tehtävän, mistä ei ole minulle liikaa haastetta. Ryhmästä tai tavoitteesta riippuen, saatan olla myös takojan roolissa innostamassa ryhmää saamaan kaiken valmiiksi. Takojan roolin ominaisuuksiin kuuluu myös turhautuminen tai ärsyyntyminen, mikäli ryhmä ei edisty, ja tunnistan olevani ajoittain tällainen. Usein oma kiinnostus ja motivaatio vaikuttavat siihen, millaisessa roolissa ryhmässä työskentelee. 

-Saara

Otan eri rooleja erilaisissa ryhmissä. Esimerkiksi, jos kyseessä on jokin koulutyö eikä kukaan avaa suutaan ensimmäisessä palaverissa heti alkuun, otan johtajan roolin. Alan kyselemään muilta, mitä tehtäisiin ja millä tavoin, onko ideoita, mielipiteitä ja niin edelleen. Kuuntelen siis ensin muiden mielipiteet, kommentoin niitä ja esitän omani jatkoksi. Kokoan kaiken puhutun ehdotukseksi, ja jos vastaväitteitä ei tule, päätän että näin tehdään ja alan jakaa tehtäviä.

Joskus joku toinen ryhmäläinen on samanlainen ja silloin annan tilaa johtamiseen myös hänelle. Olosuhteiden perusteella johdan hänen kanssaan tai jättäydyn enemmän sivuun. Mikäli kaikki jäsenet kertovat mielipiteitään ja osallistuvat aktiivisesti, koen, ettei kukaan ole johtaja eikä minulla ole mitään tiettyä roolia vaan toimimme yhtenäisenä ryhmänä. Saatan olla myös vähäsanainen myöntelijä, jos kaikki muut ovat äänekkäitä ja heidän mielipiteensä ja ehdotuksensa vastaavat omiani.

Oli roolini mikä hyvänsä, pyrin hoitamaan oman osuuteni hyvin ja aikataulun mukaan, mikäli se on mahdollista (esimerkiksi muiden kiireiden ohessa). Haluan myös, että muut jäsenet hoitavat hommansa, enkä katso hyvällä niitä, jotka eivät tee juuri mitään. Täysin osallistumattomat jätän kylmästi pois nimiluettelosta.

-Anniina 

Olen itse yleensä ryhmässä se, joka kuuntelee mieluummin ensin muiden mielipiteitä sekä kommentteja ennen kuin avaan oman suuni. En tykkää olla huomion keskipisteenä ja huomaankin usein vain myötäileväni muiden mielipiteitä. Kuitenkin tilanteissa, joissa tiedostan muiden olevan hiljaisempia, otan ohjat omiin käsiini, jotta hommat saadaan alulle. Olen yleensä myös se, joka patistaa muita pysymään aikataulussa ja jostain syystä haluan mieluusti itselleni mahdollisuuden viimeistellä työ (esim. raportit, esitelmät ym.). 

Belbinin tiimirooleista koenkin minua eniten kuvaaviksi kokoojan, diplomaatin sekä viimeistelijän. Toisaalta tykkään myös tsempata muita ja suhtaudunkin kaikkeen yleensä melko optimistisesti - välillä ehkä vähän liiankin. Tehtäviä ja rooleja jaettaessa olen lähes poikkeuksetta valmis ottamaan vastaan minkä tahansa, sillä uskon selviäväni niistä joka tapauksessa. Mikäli aihe on minulle jo tuttua, saan sen nopeasti hoidettua pois alta, mutta jos aihe on uusi, on se vain hyvä tilaisuus oppia uutta. 

Sen olen huomannut, että mitä paremmin ihmiset tuntee ja mitä useammin heidän kanssaan on tehnyt yhdessä töitä, on tekeminenkin paljon tehokkaampaa. Toisaalta myös tunnistaa ne ihmistyypit, joita ei välttämättä haluaisi kanssaan samaan ryhmään, vaikka pyrinkin tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Ryhmissä toimiessa oppii itsestäänkiin uusia puolia, kun ei aina voi tehdä niin kuin itse haluaisi.

-Marianne