Uutta vanhan päälle

Johtamisteorioita alettiin pohtimaan tarkemmin 1900-luvun alussa ja ne ovat sitä mukaan kehittyneet nykyisiin muotteihin. Teorioiden tutkiminen ja ilmaantuminen kiihtyi selkeästi 1950-luvulta eteenpäin, sillä sen jälkeen uudistuksia ja uusia näkökulmia alkoi tulla yhä enemmän. Kehityskulku on looginen, sillä luonnollisesti teollistumisen alkupuolella keskityttiin pelkästään tuotantoon ja tuotteeseen. Myöhemmin huomattiin, että 

yrityksen haluavat saada enemmän rahaa, joten alettiin tutkimaan ja kehittämään muitakin vaihtoehtoja kuin pelkkä tuotantokeskeisyys. Yhteiskunnan muutokset ja kehittyminen ovat ajaneet yrityksiä ja johtamiskulttuuria uusille urille. Vanhoja teorioita ja malleja ei kuitenkaan ole korvattu suoraan uusilla, vaan ne ovat kasautuneet päällekkäin ja täydentäneet toisiaan.

Klassisten teorioiden lähtökohtana oli, että organisaation sisäinen toiminta on tehokasta ja tämä pyrittiin luomaan pitämällä organisaatiorakenne sekä tehtävänjako mahdollisimman yksinkertaisena. Työntekijöitä ei silloin nähtykään ihmisinä vaan koneina ja niiden osina, jotka ovat helposti paikattavissa. Tällaisesta ajattelumallista on siirrytty kauas ja nykyään monissa organisaatioissa tehokkuus ja tavoitteellisuus lähtee työntekijöiden hyvinvoinnista sekä sisäisestä motivaatiosta.

Jokainen uusi teoria on tuonut mukanaan jotakin uutta ja hyödyllistä johtamiseen. On kuitenkin huomattava, että varsinkin nykypäivänä erilaisia yrityksiä ja organisaatioita on johdettava eri tavoin, eikä ole olemassa vain yhtä sopivaa mallia. Esimerkiksi hotellia ei voida johtaa samalla tavoin kuin tehdasta, sillä toiminta keskittyy eri asioihin. Kaikkiin malleihin ja teorioihin kuuluu kuitenkin muun muassa henkilöstöjohtamista ja ryhmien sekä tiimien hallintaa. 

Jokainen uusi teoria on keskittynyt organisaation eri osa-alueisiin, joten senkin puitteissa on loogista, ettei edellinen teoria korvaudu vain uudella. Organisaatio muodostuu useasta osasta ja ollakseen kilpailukykyinen ja tuottava, on jokaisen osa-alueen oltava kunnossa. Näin ollen yhdistelemällä erilaisia teorioita ja malleja voidaan muodostaa toimiva kokonaisuus.

Nykypäivänä palvelu- ja henkilöstöjohtaminen on yhä tärkeämmässä roolissa, sillä tuotteet ovat niin standardisoituja, ettei yritys voi pelkästään niiden avulla olla enää kilpailukykyinen. Kuluttajat osaavat vaatia yhä enemmän ja ovat myös tietoisempia itse tuotteesta. Palvelulla on mahdollisuus erottua joukosta positiivisesti (tai negatiivisesti). Kun yritys onnistuu rekrytoimaan itselleen työhön sopivimmat työntekijät, on lopputuloskin palkitsevampi. Näiden lisäksi muutosjohtaminen on iso osa tätä päivää, sillä tilanteet elävät jatkuvasti ja on oltava ajan hermolla. Menestyäkseen on uskallettava kokeilla uutta, jotta pysyy askeleen kilpailijoita edellä.

Teorioita tulee ja menee. Organisaatioiden on pyrittävä löytämään itselleen sopivimmat tavat noudattaa niitä. Kuka tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ehkä johtajia ei tarvita ollenkaan tai jokainen johtaa itse itseään?